Search

Pelkoa kynnyksellä

Porvoossa hiihtolomaviikolla 2021



Hei Pia!


Kohta se on totta, kohta meillä on kädessämme avaimet uuteen, yhteiseen työhuoneeseemme! Olen innoissani ja minua pelottaa. Ei, jos olen rehellinen, olen kauhuissani, eikä kauhu juurikaan päästä intoa pintaan. Oma työhuone on ajatuksissani niin pitkään merkinnyt taideterapeutin roolin haltuunottoa, selkeyttä ja astumista kohti päämäärää. Yhden unelman toteuttamista. Se on jo vakiintunut yhdeksi niistä sitten kun -ajatuksista, joiden toteutumiseen on tuskin jaksanut uskoa. Mutta nyt kun avain jo melkein polttelee käsissäni, en pysty ajatuksissani näkemään huomista pidemmälle, ammatillinen tulevaisuus on sumussa ja sama usva peittää ammatillista menneisyyttä. Kuka olen? Mitä osaan? Miksi haluaisin muutosta opettajan työhön, joka on mielekästä ja palkitsevaa? Onko minulla oikeasti annettavaa myös muussa työssä? Olenko varmasti valmis tähän?


Tässä ajatusten sumussa haen lohtua liminaalitilan käsitteestä, jota taideterapeuttiopinnoissamme niin usein tutkimme. Sana liminaalitila tulee latinan kielen sanasta ’limen’, joka tarkoittaa kynnystä. Vähän niin kuin seisoskelisi ovenpielessä, ei ole enää ulkona, muttei vielä sisälläkään. Kuten meillä, vuokrasopimus on allekirjoitettu, mutta emme tiedä millaiseksi tila tulee muodostumaan. Maria Mälksoon mukaan liminaalitila on potentiaalisen uudistumisen alusta, välitila jossa olemassa olevat rakenteet sekoittuvat. Se merkitsee sellaisessa tilassa olemista, jossa ei ole juurikaan merkkejä jo menneestä tai vasta tulossa olevasta, ja siksi se aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa. Tunnistan tässä oman kauhuni, astumisen epävarmuuden alueelle. Liminaalitilassa vanhat roolit ja auktoriteetit täytyy hylätä, vain niin voidaan synnyttää elävä ja luova, mahdollisuuksia täynnä oleva hetki, joka mahdollistaa oman kapasiteetin kasvun. Eikö liminaalitila sinustakin kuvasta juuri tätä elämämme hetkeä?


Huomaatko, että nyt se mikä taideterapeuttisessa prosessissa tuntuu luonnolliselta ja tarpeelliselta, on laajentunut peittämään ammatillisen minäkuvani. En ole vielä sisällä työhuoneellamme. Seison kynnyksellä ja kerään rohkeutta. Astuminen kynnyksen yli tarkoittaa astumista johonkin uuteen, tuntemattomaan. Kohta liikahdan. Oletko sinä valmis?


Jännittynein terveisin,

Maiju



Terapiatalo Senton blogi-kirjoittajina toimivat sen terapeutit Pia ja Maiju. Blogi muodostuu kirjeenvaihdosta terapeuttien välillä. Kirjeenvaihto on vanha mutta häviävä tapa viestiä ystävien välillä omista tunnetiloista, meneillään olevista ilmiöistä ja maailmasta ympärillä. Tervetuloa mukaan tähän avoimeen kirjeenvaihtoon ja tutustumaan uusiin sivuihimme sekä pian avautumaan liiketilaamme osoitteessa Gezeliuksenkatu 4 D 9, Porvoo!



94 views0 comments

Recent Posts

See All